Historia – TK-Tiedotuskilta

Sodanaikaiset tiedotuskomppaniat – keitä olivat TK-miehet?

TK-Tiedotuskilta vaalii jatkosodan ja Lapin sodan aikana toimineiden tiedotuskomppanioiden perintöä. Tälle sivulle kootut tiedot perustuvat eritoten Helena Pilkkeen Sotatieteen laitoksen julkaisusarjaan tuottamaan tutkimusraporttiin ”Meidän poikamme mediassa”.

TK-toimintaa johdettiin Päämajasta

Tiedotuskomppaniat toimivat Mikkelin Päämajan tiedotusosaston alaisuudessa. TK-organisaatio luotiin välirauhan aikana jatkamaan talvisodanaikaisen propagandaosaston työtä. Kapteeni, myöhemmin majuri Kalle Lehmus (1907 – 1987) vastasi tiedotuskomppanioiden käynnistämisestä ja johtamisesta koko jatkosodan ajan.

Päämajan tiedotusosasto jakautui neljään yksikköön:

Rintamatiedotustoimisto (Ttus 1) ohjasi rintamilla toimivien tiedotuskomppanioiden sisällöntuotantoa, tarkasti tekstit ja kuvat sekä lähetti ne edelleen Valtion Tiedoituslaitoksen kautta lehdille.
Valistustoimisto (Ttus 2) hoiti rintamajoukoissa tapahtuvaa tiedotusta ja mielipiteenmuokkausta
Propagandatoimisto (Ttus 3) keskittyi viholliseen kohdistuvaan propagandaan
Sensuuri (Ttus 4) hoiti sensuuria yhteistyössä Valtion Tiedoitustoimiston kanssa.

Reporttereita, kuvittajia ja elokuvantekijöitä

TK-miehet olivat sotilaita, joiden tehtäviä olivat esimerkiksi rintamakirjeenvaihtaja, rintamareportteri, elokuvaaja, valokuvaaja, rintamapiirtäjä, rintamaopas, rintamakuuluttaja ja kuulutustekstin laatija.

Siviilitaustaltaan TK-miehet olivat usein toimittajia, mainosmiehiä, radioselostajia, kuvataiteilijoita tai muita senaikaisia sisällöntuottajia. Heidät valittiin paitsi ammattitaidon, myös aatteellisen luotettavuuden perusteella.

Joukossa oli aikakauden kulttuuripersoonia, kuten runoilija P. Mustapäänä tunnettu Martti Haavio, runoilija Yrjö Jylhä, kirjailija Mika Waltari, kirjailija Armas J. Pulla, kirjailija-toimittaja Matti Kurjensaari, kirjailija Olavi Paavolainen, kirjailija-toimittaja Ilmari Turja sekä sodan jälkeen tunnetuksi tulleita merkkihenkilöitä kuten urheiluselostaja Pekka Tiilikainen, televisiotoimittaja Niilo Tarvajärvi, pilapiirtäjä Kari Suomalainen ja oopperalaulaja Kim Borg.

Uutisvirtaa, sotilaiden arkea ja hengennostatusta

TK-miesten tehtävänä oli hoitaa sotilaallista tiedonvälitystä ja viestintää sekä luonnollisesti myös vaikuttaa mielialoihin. Kaikki tähtäsi maanpuolustushengen ylläpitämiseen, pyrkien kuitenkin suitsimaan propagandan ylilyöntejä.

Päämajan tiedotusosasto ohjasi tiukasti aihevalintaa ja se myös tarkasti jokaisen uutistekstin, reportaasin ja kuvan, hyväksyen tai hyläten.

Keskeisiä kuvauskohteita olivat sotatoimien kulku, eri aselajien toiminta ja rintamaolot. Kuviin ikuistettiin myös muonitusta ja muuta huoltoa, lottien toimintaa sekä esimerkiksi kenttäjumalanpalveluksia. Suomalaista sotilasta kuvattiin niin taistelussa kuin lepohetkinä – sotamiehistä aina ylimpään sodanjohtoon asti.

TK-kuvaajat ikuistivat myös ulkomaisia valtiovieraita sekä seurasivat Suomen valtionjohdon mukana ulkomaanmatkoilla. Kiinnostavaa kansantieteellistä arkistomateriaalia tallennettiin Itä-Karjalasta, joka oli yksi dokumentoinnin painopisteistä.

Raskaista tappioista piti tiedottaa varovasti. Kuvia omista kaatuneista tai haavoittuneista ei julkisuuteen päästetty. Vihollista kuvattiin korostaen sen sotilaitten julmuutta ja Neuvostoliiton kokemia tappioita.

Sisältöä lehtiin, radioaalloille, elokuviin

TK-miehet tuottivat aineistoa puolustusvoimien kanavien ohella yleisille tiedotusvälineille sekä myös ulkomaiselle medialle. Keskeisimpiä omia kanavia olivat “Päämaja tiedottaa” -uutiset sekä rintamakatsaukset radion kautta.

Sanomalehdet saivat parhaimmillaan 5-6 TK-artikkelia päivässä. Jakelu tapahtui Valtion Tiedoituslaitoksen kautta, kunhan Päämajan tiedotusosasto oli ne tarkistanut. Läheskään kaikki tarjotut jutut eivät lehtiin päätyneet, toimitukset päättivät itse TK-aineiston julkaisemisesta. Merkittävien rintamauutisten aikoina TK-sisällöt hallisivat lehtien sivuja ja kansikuvia viikosta toiseen.

Asemasodan myötä artikkelituotanto hiipui. Vastaavasti sensuuri tiukkeni. Sodan loppuvaiheessa reilu kolmannes rintakirjeenvaihtajien artikkeleista hyllytettiin.

Puolustusvoimien omat rintamalehdet saavuttivat suuren suosion. Uutisaiheiden ohella Päämaja edellytti niiltä runsasta huumorisisältöä. Jatkosodan alkuvaiheessa ilmestyi peräti 12 eri rintamalehteä: Aallokas, Esa, Jousimies, Karjalan Viesti ja sen ruotsinkielinen vastine Karelens Kurir, Korven Kaiku, Linnoittaja, Motti-Matti, Pilven Veikko, Pohjan Poika, Rannikkorintama ja Tappara. Syksyllä 1941 niiden yhteenlaskettu painosmäärä oli 100 000. Sodan edetessä rintamalehtien määrä väheni ja painosmäärät laskivat paperipulankin takia.

Rintamalehtiä täydensivät joukkojen talkootyönä tuottamat omat epäviralliset lehdykät. Yhteishengen luojina niilläkin oli tärkeä roolinsa.

Radio oli keskeinen tiedotusväline läpi jatkosodan. Eritoten asemasodan aikana rintamaradioiden merkitys korostui. Niistä tunnetuin oli Pekka Tiilikaisen johtama Aunuksen radio, jonka ensi lähetys on kuultavissa Yle Areenasta. Lisäksi toimi Korven Radio (Rukajärven rintamalla), Vienan Radio (Uhtualla), Maaselän Radio ja Kannaksen Radio. Valistusohjelmien ohella lähetettiin viihdettä, kevyttä musiikkia, puheita, pakinoita, urheiluselostuksia ja hengellistä sisältöä. Paikalliselle itäkarjalaiselle väestölle tuotettiin ohjelmaa karjalan kielelläkin. Rintamaradioiden ja Yleisradion sisältöyhteistyö oli laajamittaista ja toimi kumpaankin suuntaan.

Neuvostoliittoon lähetettiin venäjänkielistä radiopropagandaa, kuten rintamatiedonantoja ja sotavankien haastatteluita. Asemasodan aikana vihollislinjojen taakse viestittiin myös kovaäänisten, lentokoneesta levitettyjen lehdyköiden ja jopa propagandakranaattien avulla.

TK-organisaation päivämääriä ja tunnuslukuja

Tiedotuskomppaniat käynnistivät toimintansa 19.6.1941. Niiden lukumäärä vaihteli sotatoimien eri vaiheissa 8 ja 12 välillä. Komppaniakohtainen miesvahvuus oli 20–40, joskin täysvahvuus saavutettiin vain harvoin.

Yksi komppania sijoittui ilmavoimien ja toinen merivoimien esikuntaan. Kolmas toimi kotijoukkojen esikunnan yhteydessä. Loput seurasivat eri armeijakuntia.

Toimintansa aikana TK-miehet tuottivat kaikkiaan 7845 artikkelia, 142 825 valokuvaa ja 1601 rintamapiirrosta. Elokuvafilmiä valmistui 26 kilometriä, joista syntyi 87 uutiskatsausta. Radio-ohjelmaa oli lähetetty tuhansia tunteja. TK-miesten tuottamaa materiaalia on digitoituna muun muassa SA-kuva-arkistossa.

Tiedotuskomppaniat lakkautettiin syksyllä 1944. Pieni joukko lähti seuraamaan Lapin sotaa, mutta heidätkin kotiutettiin marraskuussa.

Jatkosodan aikana TK-joukoissa palveli noin 200 miestä. Tukitoiminnot mukaan luettuna henkilömäärä oli noin 300. TK-miehistä 13 kaatui ja 30 haavoittui rintamalla.

Perintö elää

TK-Tiedotuskilta perustettiin vuonna 1992 vaalimaan tiedotuskomppanioiden perintöä. Tuolloin killan kunniajäseniksi kutsuttiin kaikki TK-organisaatiossa palvelleet, jotka olivat vielä keskuudessamme. Näin kiltaan saatiin 15 kunniajäsentä, joista kaksi oli naisia.

Päämajan nimi muutettiin Puolustusvoimain pääesikunnaksi 1944. Nykypäivänä puolustusvoimien viestintää johtaa Pääesikunnan viestintäosasto. Se julkaisee myös Ruotuväki-lehteä ja sen verkkoversiota, palvelee mediaa sekä opastaa puolustusvoimien organisaatiota journalismiin liittyen.